Pages

keskiviikko 30. syyskuuta 2015

Häätapahtumia ja vuoden hääblogit äänestys


Hei huomasin, että Tampereella järjestetään hääkirpputori -tapahtuma 15.11 klo 11.00 - 16.00 ja paikkana toimii Tapiola - Uudenkylän työväentalo. Oli pakko tulla vinkkaamaan teillekkin asiasta, koska itse ainakin kaipasin tällaista tapahtumaa silloin kun etsiskelin häätavaroita. Ja oma mekkonikin on ostettu Save the date- messuilta käytettynä! Myyjiä on jo nyt ilmoittautunut mukaan 60 joten siellä on varmasti huikea määrä kaikkea hyödyllistä häihin kirppishinnoin! Myös häämekkoja on tarjolla.


Kuva
Tästä pääset tutkimaan asiaa.

Ja sitten toinen vinkki Love Me Do -häätapahtuma, joka järjestetään Helsingin Kaapelitehtaan merikaapelihallissa 23.1.2016. Tapahtumassa on paljon mielenkiintoisia juhlayrityksiä, tuotteita ja -palveluita (n. 150 näytteilleasettajaa).
Ja hei HUOM! ilmainen sisäänpääsy.


Kuva
Tästä pääset lukemaan tapahtumasta.

Love Me Do -tapahtumassa palkitaan myös vuoden parhaat hääblogit, johon haedaan ehdokkaita 1.11.2015 saakka. Voit käydä ehdottamassa hääblogi suosikkejasi täällä www.lovemedo.fi tai lähettämällä blogin nimen sähköpostilla -> info@lovemedo.fi 




                                                     
Ja viimeisenä vinkkinä on juurikin ne messut josta itse löysin oman häämekkoni! Eli Save the Date - häämessut 10 - 11.10.2015 Helsingissä. Tapahtumassa on paljon näytteilleasettajia ja erilaista ohjelmaa. Tänäkin vuonna on Jotain käytettyä -osasto jossa on myynnissä huikea määrä käytettyjä, mutta täysin hyväkuntoisia häämekkoja. Myös pieni hääkirpputori löytyy messuilta. 





Tästä pääset tutustumaan häämessuihin.



                                                                        - Katriina

tiistai 29. syyskuuta 2015

Potretit


Me otettiin siis vihkimisen jälkeen heti potretit ja vieraille tarjoiltiin sinä aikana alkupalaksi kana- ja kinkkuwrappeja sekä sangriaa pihalla. Yksi kaasoistani oli auttamassa kuvauksissa joka osoittautui tärkeäksi asiaksi, koska hän piteli tavaroita ja katsoi mekkoni olevan hyvin ja piti huolta hiuksistamme.

Kauppilan umpipiha on ihana paikka ja sopi mielestäni täydellisesti kuvauspaikaksi. Onneksi päädyimme lopulta tähän vaihtoehtoon, koska aluksi meinasimme ottaa potretit Kalannissa kirkon lähistöllä. 










  Kuvat: Jonna Helin Photography


Nyt pitäisi vielä päättää mistä kuvista/kuvasta tehdään kiitoskortti ja teetetään tauluja. On muuten pikkasen vaikeeta! 

Hei voisitte auttaa mua kertomalla mikä teidän mielestä on paras kuva? 
Itse rakastan kuvaa, jossa ollaan hunnun alla. Antin mielestä se näyttää siltä, että oltaisiin hyttysverkon alla... Hän tykkää eniten toiseksi alimmasta kuvasta. 

                                                                   Terkuin, Katriina

Meidän vihkisormukset

Kuva Jonna Helin Photography

Rakastan! <3 Nämä ovat vain niin ihanat... En olisi ikinä voinut toivoa kauniimpaa sormusta ja Antin titaaninen sormenjälkisormus on aivan mahtava! 




Meidän sormukset teetettiin siis Raumalla Kultasepänverstas Caisannilla. Suosittelen ehdottomasti kaikille! Sieltä saa niin loistavaa palvelua ja toteutus oli priimaa.

Kuva Jonna Helin Photography
Sormuksiin haluttiin kaivertaa jotakin vähän erilaista kuin meidän nimet ja hääpäivä. Tiedettiin, että tullaan kyllä muistamaan toistemme nimet ja hääpäivä aina ilman, että se lukisi sormuksessa. Päädyimme siis sellaiseen kuin My Everything ja ikuisuus -merkki. Halusin kaiverruttaa jotakin millä olisi jokin idea ja tässä ideana on se, että Antti on kaikkeni ja haluan tämän kestävän ikuisesti. Joten jos joskus tulee jokin riita tai kuoppa rakkauteen voi katsoa sormusta ja miettiä, että olempa hölmö lopeta typerä riitely ja rakasta vain <3

                                                                          - Katriina

maanantai 28. syyskuuta 2015

Hääauto

Tässä kävi kyllä niin tuuri, että huh! Meillä piti olla ensin hääautona beige Kleinbus, mutta sen omistaja peruuttikin asian viikkoa ennen niin, ettei vaan vastannut puhelimeen... Otti niin paljon päähän, mutta kun heti hoitui auto tilalle niin ei harmittanut enää niin paljoa ja kun menimme katsomaan autoa ei harmittanut enää lainkaa, koska tämä pikku Trabant oli niin täydellinen meidän hääautoksi!

Kuva Jonna Helin Photography

Kuva Jonna Helin Photography

Kuva Jonna Helin Photography

Tässäkin autossa kyllä tuli pikku mutkia matkaan kun kuultiin jälkeen päin, että autosta oli katkenut pakoputki matkalla kirkkoon... Omistaja ajoi itse autoa ja huomasi tietysti heti vian. Hän ajoi viereiselle huoltoasemalle ja sieltä kerrottiin heti, että heillä ei oo korjaajaa paikalla, joten reippaana miehenä hän riisui pukunsa pois ja vaihtoi työhaalarin päälle ja hitsasi pakoputken kuntoon :D ! Ja ehti juuri ajoissa kirkon pihalle.


Kuva Jonna Helin Photography

Poksautettiin vielä kuohuviini auki ja kippis tuoreelle avioparille sitten lähdettiin ottamaan potrettikuvia Kauppilan Umpipihaan.

                                                                     - Kata

Kaksi onnellista


Kuva Jonna Helin Phtography

Kuva Jonna Helin photography

Voi, että miten hyvä fiilis oli kun tultiin ulos kirkosta ja jännitys oli jo helpottanut! Ja kaikki ihanat läheiset onnittelemassa saippuakuplin. Mielestäni yksi ihanimpia hetkiä koko päivässä <3







K -foliopallon tilasin kiinasta, mutta eipä se silti leijailut vaikka me täytettiin se heliumilla. Joten kaasot kehittivät siihen tuollaisen oksan jonka he päällystivät valkoisella nauhalla. K kuvaa tietenkin uutta sukunimeämme :)

Kuva Jonna Helin Photography






                                                                          - Katriina

Vihkiminen

Oltiin todella hyvissä ajoin kirkon pihalla odottelemassa. Jälkeenpäin olen ajatellutkin, että se oli kyllä ihme.. Koska yleensä aina olen hieman myöhässä. 




Se aika mitä odoteltiin, että vieraat menevät sisälle ennen meitä tuntui ihan hirveän pitkältä! Join melkein pullollisen vettäkin siinä kun janotti, jännitti ja pyörrytti :D Sitten aloin hermostumaan aivan kaikesta! Pelkäsin kompuroivani alttarilla ja mietin myös jalkojeni pettävän alta kun jännittää niin paljon. Ahdistuin myös siitä kun join niin paljon vettä, että mitäs jos tulee ihan kauhea pissahätä kesken vihkimisen.. Mutta onneksi iskä sai järkeä päähän, että kaikki menee hyvin. Sitten tulikin aika siirtyä kirkon sisälle odottelemaan marssin alkua. Napattiin siinä iskän kanssa muutama yhteiskuva ja ehdittiin hetki juttelemaan kanttorinkin kanssa, mutta kun hän lähti tajusin, että se on menoa nyt. 



Jännitti niin pirusti että tärisin ja ajattelin oksentavani, mutta sitten ovet aukenivat ja ihana prinsessa ruusunen alkoi soimaan. Silloin lähti pelko kaikesta turhasta. Aloin vaan nauttimaan ihanasta hetkestä <3





Pappi puhui kauniisti meistä ja huomioi meidän ihanat ystävämmekin puheessaan. Sanoi ettei koko uransa aikana ole nähnyt tällaista määrää kaasoja ja bestmaneja, mutta ymmärsi miten hieno asia se on, että meillä oli heitä niin monta. 





Sormukset meille toi meidän ihana pieni kummipoikamme Leo. Häntä jännitti niin kovasti, että äitini oli vähän auttamassa. 





Kun meidät oli julistettu aviopuolisoiksi tuli Rami Rafael laulamaan meille maailman ihanimman laulun Juha Tapion - Vuodet vieriä saa. Rami lauloi sen ihan älyttömän hienosti, joten tässä kohtaa morsian purskahti kyyneliin ja voin kertoa, että sulhasellakin oli pidättelemistä. Saan illalla videon laulusta, joten pistän sen sitten tännekin katsottavaksi 



Marssina meillä oli Star Wars - The Imperial March. En tiedä tunnistiko moni, mutta se oli tosiaan sulhasen ainut toive koko häissä joten annoin sitten periksi. Vaikka olihan se kieltämättä aika hilpeää, että kun pitäisi soida iloinen poistumismarssi niin meilläpä soi vähän mahtipontisempaa :'D En voinut olla nauramatta kun poistuttiin!



Kuvat: Jonna Helin Photography                                                                   
                                                                       - Katriina

Häävideo


Heii ihanat! Ihan kauheasti harmittaa kun olen vaan lykännyt meidän hääpäivän purkamista... Mutta tässä nyt on ollut kaikenlaista. Toivottavasti tämä ihana pieni häävideo, joka on tehty ihan teitä varten auttaisi antamaan mulle anteeksi hitauteni :P

Tästä saatte vähän käsitystä meidän maailman parhaimmasta päivästä, toivottavasti tykkäätte!






Videon on kuvannut pikkusiskoni hyvä ystävä Amanda ja pikkusiskoni on nähnyt ihan hirveän vaivan editoidessaan mulle näitä videoita! En olisi voinut olla enempää tyytyväinen! Taitavia olette molemmat. IIIIIIIISO KIITOS <3

Kaikille hääpareille vinkiksi, että palkatkaa ehdottomasti joku videokuvaamaan häänne! Oli niin ihana palata videon muodossa hääpäivään ja elää uudestaan niitä kovin jännittäviä hetkiä... Mun vanhemmilla on perinne, että he katsovat oman häävideonsa joka hääpäivä aina uudelleen ja uudelleen. Me aiotaan ottaa ehdottomasti sama käytäntö. En malta odottaa, että näen pitkän videomme. 



Kuva Jonna Helin Photography
                   
                                          En mitään, en ketään enemmän kuin sua <3

                                                             Terkuin, Katriina

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Hääpäivän aamu

Noniin vihdoin alan purkamaan itse päivää! En ole vieläkään saanut kaikkia kuvia häistämme ja olen odotellut niitä, että alkaisin sitten vasta kertomaan.. Mutta en viitsi nyt enempää pitkittää tätä. Toivotaan, että saan loput kuvat pian. 

Vietimme edellisen yön kaasoni luona kaikkien kaasojen kanssa. Nukuimme siskonpedissä olohuoneen lattialla. Illalla otimme rennosti, lakkailimme kynsiä ja katsottiin elokuvaa ja lempisarjaani How i met your motheria. Kuohuviinitkin nautittiin sen kunniaksi, että kaikki oli vihdoin valmista. Tunteet olivat todella pinnassa ja jännitys katossa. Yritin pitää pientä puhetta tytöille kiitokseksi kaikesta, mutta itketti niin kovasti, että ei siitä mitään tullut :D

Kaasot antoivat mulle illalla polttarikansion katsottavaksi ja ystäväkirjan joka oli kiertänyt polttareissani kaikilla vierailla. Ihania vastauksia ootte rustannut tytöt! <3 Puss





Kun rupesimme nukkumaan, kaikki muut nukahtivat melkein heti paitsi minä! Mua jännitti niin paljon, että uni ei tullut.. Mietin ihan kaikkea kuten oliko kaikki tehty mitä pitikin, mitä jos huomenna kuitenkin sataa, mitä jos kuvaaja ei tulekkaan, mitä jos jotain kamalaa tapahtuu, mitä jos en mahdukkaan mekkooni mitä jos mitä jos.... Kolmelta yöllä oli pakko lähettää sulholle viesti, että en saa unta ja ahdistaa. Hän vastasi melkein heti, että hän oli nukkunut hetken, mutta sitten herännyt ja ei saanut hänkään enää unta. Tunnit vain kuluivat ja ahdistus vain paheni, koska pelkäsin näyttäväni ihan hirveältä hääpäivänäni kun en ole nukkunut kunnolla ja mietin miten jaksaisin.  Kelloa katsoin viimeiseksi klo 06.00 ja herätys oli 06.45 joten unta oli takana noin 45min


Noh unta oli takana aivan liian vähän, mutta kun heräsin tajusin, että tänään on onnenpäivä, ei murheista häivä! Joten olin vain todella innoissani koko aamun, tosin aivan älyttömän jännittynyt, mutta pystyin kuitenkin olemaan aika rennosti. Ei muuta kuin suihkuun jonka jälkeen kaaso S alkoi laittamaan hiuksiani. Yhden kaasoistani laitoin ostamaan energiajuomaa kun tiesin, että pakko juoda jotain piristävää, että jaksaa. 



Valmiista kampauksesta ei tajuttu ottaa kuvaa kun samaan aikaan kun mun hiuksia laitettiin oli kaksi parturia laittamassa kaasoille kampauksia, joten vilinää riitti. Mutta kuvaajamme oli jossain kohtaa juhlaa napsaissut kuitenkin kuvan kampauksesta takaa, tukka oli jo vähän kärsinyt hunnusta ja juhlimisesta, mutta kampaus oli mielestäni aivan älyttömän ihana! 




Kun hiukset olivat valmiina kaikilla syötiin brunssi, jonka jälkeen suuntasin meikkiin. Oltiin sovittu, että tytöt laittavat itsensä sinä aikana valmiiksi ja yksi kaasoistani meni kuvaajan kanssa sulhon luokse, joka oli meillä kotona bestmanien kanssa valmistautumassa.
Kaaso S laittoi siis sulhon hiukset kuntoon ja vähän puuteria naamaan, että ei punoita. 





Kun saavuin takaisin kaasoni luokse, tytöt olivat valmiina ja näyttivät ihanille lettikampauksissaan ja mintuissa mekoissaan <3 Ei muuta kuin mulle sukkanauhat jalkaan ja mekko päälle. Vielä korut ja kukkakimppu käteen. Sitten räpsittiin kuvia ja sinä aikana olikin meidän kyyti saapunut jo pihalle. Kun astuin bussiin jännitys nousi niin korkeaksi, että en meinannut saada henkeä ja tuskahikeä pukkasi. Kaasot ja äiti rauhoittelivat, mutta se ei auttanut. Helpotti vasta kun pääsin Antin viereen, mutta siitä lisää myöhemmin :)






                                                   - Katriina