Pages

torstai 14. tammikuuta 2016

Sinne me tahdomme muuttaa - Emmi Heijari


Me saatiin häälahjaksi mun pikkusiskolta hänen itse kirjoittamansa lastenkirja Sinne me tahdomme muuttaa. Emmi oli etukäteen sanonut mulle vain, että hänellä on sellainen lahja meille mikä pitää esitellä häissä, että hän tarvitsee siis pienen ajan päivän ohjelmaan. Tää on ensimmäinen kirja minkä Emmi on laittanut ihan kirjaksi asti ja kuvituksen siihen on tehnyt Ida Juva. Onhan hän aina paljon kirjoitellut ja tulee vielä kirjoittamaankin, mutta silti tämä tuli ihan puskista, että hänen ensimmäinen kirja oli meidän häälahja ! <3

Kuva Jonna Helin Photography

Se kertoo Katinan ja Anan yhteisestä matkasta, joka on maailmankaikkeuttakin tärkeämpi kohti ihanaa maata. Kun luettiin kirja huomattiin heti, että siellä oli ihan selviä viittauksia meihin. Oli hauskaa huomata, miten Emmi tuntee meidät ja tajuaa kuinka paljon me rakastetaan toisiamme. Kirjan päähenkilöiden nimet ovat mielestäni myös niin ihanat, koska mun lempparinimi on ollut lapsuudessa Katina ja Anttia kutsutaan tälläkin hetkellä aina silloin tällöin Anaksi. 

Ihan huikea idea! Joskus tulevaisuudessa on sitten ihana lukea lapsillemme satua, jonka on kirjoittanut heidän tätinsä meille. Olin ihan kyyneleet silmissä kun tajusin tilanteen... Luulin kokoajan, että Emmi on työstänyt jotakin pientä dia-esitystä meille, mutta eiii tulikin jotain niin paljon parempaa ja ainutlaatuisempaa. 

Emmi puhui pienen pätkän rakkaudesta ja siitä miten paljon rakkautta käsitellään kirjallisuudessa. Hänen mielestään on todella vaikea määritellä silti, että mitä se oikea rakkaus sitten on. Hän sanoisi kuitenkin, että kaikista lähimmäs pääsi Tove Jansson kirjassaan Muumipeikko ja pyrstötähti. ja hänen mielestä kaikista hauskinta siinä oli se, että Tove Jansson ei koskaan edes yrittänyt kuvailla rakkautta.

"Se oli hauska ja kiemurteleva tie. Se teki mutkia ja hypähdyksiä joka suuntaan ja toisinaan se meni solmuun itsensä kanssa, ihan vain pelkästä ihastuksesta. Sellaisella tiellä kulkemiseen ei väsy. Sellaista tietä tulee luultavasti perille pikemmin kuin suoraa ja ikävää. 

Jonka jälkeen hän luki vielä lempikohtansa kirjasta, joka menee näin "On hassua ja mukavaa, miten jotkut sellaiset Katinankin kaltaiset pienet asiat saattavat rakastaa jotakin niin, etteivät saa siitä kyllikseen. Sitä vaan rakastaa ja rakastaa ja rakastaa kunnes varpaita kipristelee ja pää menee pyörälle."

Siskokset <3

Kiitos vielä tuhannesti, Emmi <3 
 
                                                             - Katina 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti